Pistetään tähän vielä lempi pannukakunkin ohje omilla muunnoksilla samalla..
8 dl laktoositonta rasvatonta maitoa
4 kpl kananmunia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniliinisokeria
50 g margariinia
Uuni päälle 200asteeseen lämpiämään valmiiksi
Maito ja munat vatkataan kuohkeaki.
Sekaan laitetaan kuivat aineet ja margariini lyhyellä sekoituksella leivinjauhe viimeisenä.
Kaadetaan leivinpaperilla peitetylle uunipellille heti sekoituksen jälkeen paistaen n. 25-30minuuttia keskitasolla.
Väsäilin makean nälkään kaapin pohjalta makeaa. Valmista ohjetta en löytänyt joten sovelsin sitä mitä kaapista löyty.
Lopputuloksena jotain super makean nälkään suklaista laktoositonta vanukasta.
1,5 dl Oboy - No sucar added kaakaota
½ rkl vaniliinisokeria (ei välttämättä tarvita ollenkaan kun niin makeata)
1 kpl kananmuna
2 dl laktoositonta rasvatonta maitoa
50 g margariinia (määrää voi vähentää tai korvata tilkalla oliiviöljyä jos siitä pitää)
1 rkl kookoshiutaleita
1 rkl perunajauhoa
Sekoita kuivat aineet sekaisin lukuun ottamaatta perunajauhoa. Kookoshiutaleet voi lisätä tässä vaiheessa joukkoon tai laittaa pelkästään lopuksi päälle kummin mieleisempi.
Lisää kananmuna, maito ja margariini sekoittaen.
Liuota perunajauho pariin ruokalusikallista kylmää vettä ja kaada sekaan. Lämmitä kattilassa kunnes alkaa hieman kuplimaan ja kaada välittömästi astioihin jäähtymään. Sekoita jäähdyttyään ja lisää kookoshiutaleet päälle jollei ne ole jo seassa.
On herkästi pohjaan palavaa, joten haudekattila voisi olla paras jos sellainen löytyy. Voi ehkä myös onnistua mikrossa. Olennaista vain että perunajauho kiinteyttää seoksen.
Kookoshiutaleiden sijasta voi myös käyttää riisimuroja.
Tässä on vähän kuvaa aiemmin mainitusta testatusta kiintolevystä gyrona.
Eli kiintolevystä poistettu lukupään koneistot ja levyjen välissä olevat välipalat jotta moottorille on saatu toisesta kiintolevystä mahtumaan lisää levykiekkoja ja siten gyromassaa. Levykiekkoja kuvassa olevassa on 4kpl päällekkäin ja siihen mahtuisi vielä viides kiekko.
Lauantai ja sunnuntain välinen yö ja mitäs olen tekemässä. Pohdiskelemassa kameraan gyroskooppia. Voisi kysyä että eikö parempaa tekemistä keksi, mutta asia on pohdituttanut jo jonkin aikaa ja teoria sai jo jäädä.
Otin kaksi vanhaa 1.2gigan kiintolevyä purkaen aluksi molemmat. Toisesta halusin vain kiintolevy kiekot ja toinen toimii runkona gyrolle. Tästä runkona toimivasta irroitin lukupää mekanismit täysin jättäen vain pyöristysmoottorin ja ohjainkortin paikalleen. Purin myös kaikki kiintolevy kiekot jotta sain kaikki välipalat pois kiekkojen välistä ja siten toisen kiintolevyn kiekot lisäpainoksi alkuperäisten rinnalle. Näin lopputuloksena oli 4kiekkoa 2kiekon sijasta 3200-5200rpm levyssä.
Valitettavasti homma ei ollut tällä selvä vielä vaan kiintolevykiekot pyörii vain hetken aikaa ilman lukupäitä. Eikä asiaan auttanut reset signaalin antaminen kokoaikaa tai pulssina ide-liittimeen. Lopputulos oli kokoaika antamisen kanssa ettei levykiekot lähde ollenkaan pyörimään ja pulssina että levykiekot pysähtyi hetken päästä ja käynnistyi heti uudelleen. Levykiekot ei pyöri tarpeeksi kauaa kuvaamista varten, mutta testaamiseen kuitenkin riittävästi.
Voimat jota oli olivat jo yllättävän suuria. Tuntuivat jo selvästi ja varmasti vakauttavat kuvaamista käsivaralta. Eli homma varmasti jatkuu sopivan vauhtipyörän, moottorin ja laakeroinnin etsinnässä. Puretuista kiintolevyistä sai jo vaikka mitä laakereita ja ehkäpä moottoritkin vielä soveltuvat kunhan tekee niille itse ohjauksen. Lähinnä varastossa olevat 3kpl 9gigan scsi-levyt 7200rpm kiinnostavat aihioksi odottaen lähempää tutkimusta.
Kaikki kiintolevyt kunnei ole yhtä tehokkaita ja painokaan ei sano mitään. Suuremmat kiintolevyjen nopeudet antaa todennäköisesti paremman gyron, mutta montako levykiekkoa ja mitä materiaalia vaikuttaa halkaisijan kanssa myös. Mielenkiintoista olisi ollut löytyää vanhoja bigfoot kiintolevyjä jostain jotka ovat 3.5" sijasta 5.25". Niissä tosin taisi olla pyörimisnopeus jossain 3200-5200rpm paikkeilla, mutta jos moottoria ohjaa itse ja/tai käyttää toista moottoria sieltä voi ottaa ehkäpä enemmän kierroksi. Moottorit kun on kiintolevyissä aika vahvoja kun kiihdyttävät nopeasti levypakan vauhtiin joka ei tärkeätä gyrossa. 5.25" kiintolevystä vaan ei saa järkevän kokoista enään millään joten vain ihan mielenkiinnosta.
Kunnon vauhtipyörä se on tässä kaikkein hankalin löytää sellaisena millaisena haluan ja haluisin oikean vauhtipyörän levykiekkojen sijaan. Haluan meinaan kevyttä jonka hitausvoimat ovat kuitenkin suuret. Tämä tarkoittaisi jotain missä massa on lähinnä ulkokehällä rungon ollen vaan tarpeeksi jäykkä. Tällainen on joskus ollut tallessa otettuna jostain laitteesta, mutta siitä on ainakin 10vuotta aikaa joten varmasti jo hävitetty. Muuta haittaa tasapaksusta rakenteesta tosin ei kuin laitteen paino, joten jollei muuta löydy niin noin 5kpl kiintolevyn kiekkojakin voisi tosiaan riittää. Määrä minkä saa yleisimmille moottoreille mahtumaan ilman yhtään välipalaa ja ainakin hyvin tasapainossa.
Gyro ei vielä kuitenkaan aivan kaikkea stabiloi. Se toimii kyllä tehokkaana kiertymisen estämisenä. Eli estää pahimman laatuiset liikkeet joissa objektiivin kärki verrattuna kameraan liikkuu jonnekin suuntaan. Liikkeet joissa pienikin muutos aiheuttaa hyvin suurta kuvan siirtymää.
Suoria liikkeitä tämä menetelmä ei estä kuten suora siirtyminen ylös/alas, oikealle/vasemmalle tai eteen/taakse. Nämä näkyy kuvassa yhtä voimakkaana kuin itse kameran liike oli ollen pitkillä polttoväleillä ja etäisyyksillä melko mitättömiä.
Mutta saahan nähdä mihin lopputulokseen tässä vielä päädyn. Kaikki riippu mitä asiaan soveltuvia materiaaleja vastaan tulee. Alkeellisimmillaan kyse on tietokoneen kiintolevyä aihiona käytetty mikrokontrollerin pistäen käyttämään moottoria. Rajuimmillaan laite jota saa jo voimalla yrittää kääntää, joillaisessa kyllä arveluttaa laitteen oma tärinä.
Kävin kameraliikkeessä kääntymässä etsien EOS objektiivin takasuojia erääseen projektiin. No eipä niitä ollut, mutta sitä vastoin silmiin sattu 3/8 kierteestä 1/4 kierteeksi sovittimia. Niitä olinkin kaivannut kun tämä peilitele josta kirjoitellut on juuri tällä isolla kierteellä. Otin sit samalla kuvan yhdistelmästä. Eli kuvassa Canon EOS-350D, EOS-M42 sovite, Ensinor 2x telejatke M42, MTO 500mm f8 peilitele M42 (ilman vastavalosuojaa) ja jalustana WT3730. Kinovastaavuus yhdistelmällä on 1600mm.
Pikku kokeiluja piti päästä tekemään kameran kanssa. Pistin ensimmäisen kerran aikaisemmin kauhistelemani 500mm f8 M42 peilitelen, M42 2x telekonvertterin ja EOS-M42 sovittimen yhdistelman kameraan kiinni.
Päivä oli hämärä ja pientä lumisadetta tihkutti, joten en viitsinyt edes ulos lähteä kokeilemaan vaan olohuoneen ikkunan läpi otin kohteeksi pienen matkan päässä ehtoo puolelle olevan linnunpöntön.
Tarkennus oli yhtä tuskaa EOS-350D mattalasin ja syntyneen yhdistelmästä 16aukon kanssa. Kameran herkkyydeksi olin laittanut ISO200 jolloin kuvaus aikakin oli 1s. Lopputulokseksi odotin jotain harmaata ilman mitään värejä kun ilma oli sen verran ruma ja paljain silmin en erottanut pönttöä kuin epämääräisenä kasana. Puhumattakaan siitä ettei tarkennuslasista nähnyt oikein mitään. Eli hain rajaa missä objektiivi muuttuu täysin käyttökelvottomaksi.
Kameran olin virittänyt kirjan päälle kiikkerästi ja käytin laukaisuun aikasemmin kirjoittamaani Jianisi kaukolaukasinta.
Olin hieman yllättynyt lopputulokseen mita kamerasta ulos sain.
Suttunenhan se on, mutta niin sen pitääkin lumisateen ja edessä olleiden puiden takia olla. Vielä kun muistetaan että kyseessä on 1600mm kinovastaava putkiyhdistelmä ja yhdistelmän rajoja hakeva ilma niin odotan nyt todella paljon valoisalta kesä ilmalta.
Ja alla verrokki otettuna Sigma 18-50mm 1:3.5-5.6 DC objektiivilla ISO200, 1/60 ja 6.3 kameran P-ohjelmalla zoomin ollen 50mm asennolla eli 80mm kinovastaavuudella.
Tällainen kaukolaukaisin tuli postissa pienen odotuksen jälkeen. Aikasemmin olin käyttänyt itse tekemää langallista kaukolaukaisinta kännykän vanhasta handsfree johdosta laittamalla lisäkytkimen mikrofoni kotelossa olevan kytkimen lisäksi. Ihan toimiva sekin oli, mutta langaton on kuitenkin kätevämpi.
Pienen käytön jälkeen tämä edullinen kaukolaukaisin näyttää tekevän hommansa ainakin yhtä hyvin mitä Canonin omat infrapuna kaukolaukaisimet toiminta etäisyyksienkin puolesta.
Mukanava lisänä että sama kaukolaukaisin nyt hoitaa useampia merkkejä eikä siten jokaiselle tarvitse omaansa hankkia. Eri merkit on selkeästi jaoteltu omiksi ryhmikseen jolloin eri merkkisiä runkoja voi vaikkapa yhtä aikaa samassa kuvauksessa käyttää.
Canon EOS-350D kanssa kokeillessa Canonin ryhmässä oli kolme toimimatonta näppäintä zoomauksen yhteydessä. Toimisivat varmaan jonkin sellaisen kameran kanssa jossa olisi sähköinen zoomaus. EOS-350D on manuaalisesti zoomattava, joten niiden ei kuulukkaan toimia.
Kooltaan juuri sopiva ja näppäimet tarpeeksi kohollaan ettei ohjaimeen tarvitse edes katsoa. Ainoa ikävä puoli on turhan kiiltävä pinta johon jää kaikki sormenjäljet ynnä muut liat ja naarmut näkymään.
Tylsistyttää kun ei löydy oikein kuvattavaa. Ideoita olisi paljon mitä tehdä, mutta ne vaativat valoa ja miellään keväistä tai kesäistä ilmaa. Kirpakkaan lumiset selkäet talviset säätkin antaisi helpottaisi. Toki nyt voisi harjoitella synkkien ilmojen kuvaamista, mutta ilmat ei innosta yhtään pistää päätä pihalle.
Eli tässä lähinnä kamerakalustoa miettiessä, katsellessa toisen kuvaamia kuvia ja lueskelemisessa menee aika. Jonkin verran helpostusta tuo se että viimein sain aikaseksi hankittua OES -> 58mm kääntörenkaan makrokuvaamista varten. Sekä siihen 58mm -> 52mm soviterenkaan. Nyt saan Canonin omat sekä Nikonin Zoom-NIKKOR 35-70mm 1:3.5-4.5 putket väärin kiinni niin digi kuin filmi Canon runkoihini. Lisäksi askartelin tähän Nikonin putkeen takalinssin suojaksi perätulpasta ja UV-suotimesta suojan. Sitä kun olisi tarkoitus käyttää pääasiallisesti makrona. Canonien EF putkien aukkoa kunnei käsin pysty säätämään väärinpäin ollessa.
Muistakin uudistuksia tullut. Ison raskaan MTO 500mm 1:8 peilitelen itse tehtyä EOS-M42 sovitinta hioskelin matalammaksi. Siihen saakka kunnes EOS runkojen ja putken väliin mahtuu enää paperi liikkumaan. EOS kameroiden kanssa kun tällä objektiivilla on ongelmana se että kameran oman salaman takia prismakotelo ja salama rakenne tulee niin pitkälle ettei objektiivia saa riittävän lähelle. Tästä tuli ongelma ettei objektiivi tarkennu enään äärettömään vaikka sisälsikin runsaasti normaalitilanteessa äärettömän yli säätövaraa. Nyt sillä pääsee sentään satoihin metreihin entisten kymmenien.
Korjausta on tulossa tähänkin kunhan postista tulee M42 kierteillä oleva 2x telejatke. Pienemmän kertoimen kuten 1.4x olisi ollut parempi, mutta minkäs teet kunnei vastaan ole tullut enkä ala EOS liitäntäistä telejatkeen hintaa sijoittamaan pelkästään tätä halpaa putkea varten. Kuitenkin tämä telejatke vie objektiivia tarpeeksi kauemmaksi ja säilyttäen alkuperäisen tarkennusaluuen toisin kuin loittorenkaat jollaiseksi oma tekemän sovittimen voi laskea.
Putkesta tulee vaan hirmuinen ja pimeä 1000mm 1:16. Vielä kun croppi kennoinen digikamera 1.6kertoimella niin putken, telejatkeen ja kameran yhdistelmä on 1600mm kinovastaava. Aukko 16 ei vielä pahasti pelota kun saanut aikasemminkin käyttää harmaasuodinta välillä vaikkakin tulee rajoittamaan käyttöä paljon enemmän säästä riippuvaiseksi. Langaton laukaisin tuli kyllä hommattua ihan tämänkin takia jo ja pohdiskelen vanhoista tietokoneen 7200-10000rpm kiintolevyjen rakenteista gyrostabilaattoria. Gyrostabilaattori olisi kova sana myös ton Canonin 300mm ulottuvan zoomin kanssa jolloin voisi jo räiskiä vapaalla kädellä sen kanssa. Toinen mielessä oleva vaihtoehto on kiihtyvyysanturi ja askelmoottoreilla liikutettava paino, mutta sen tärinättömäksi saamiseen en oikein usko.
Parempia ilmoja odottaa myös Tokinan 135mm 1:2.8 M42 ja Tamron 300mm 1:5.6 M42 putket. Ennestään tuttuja putkia Chinonin ajoilta, mutta jäivät Nikon ja sen bajonetin myötä taka-alalle. Niin paljon että myin poiskin Tokinan kokonaan ja nyttemmin hommasin uudelleen. Samaten tuli silloin myytyä Nikonin 55mm 1:1.2 M42 putkikin jota hieman ikävä ollut. Nikoniin en viitsinyt hommata silloin sovitteita kun olisi vaatinut linssiä sovitteeseen äärettömään tarkentuakseen hinnan ollessa silloin hirmuinen kun kyselin. Canonin OES -> M42 sovite puolestaan on halpa ja eikä tarvi linssejä äärettömään tarkennuksen takia. Nyt näyttää hinta olevan Nikonin sovitteellakin halpa, mutta enpä enään kun Canoniin siirtynyt.
Tämän hetken kalustoa siis..
Canon EOS-350D
Canon EOS-500N
Sigma DC 18-50mm 1:3.5-5.6
Canon EF 28-80mm 1:3.5-5.6
Canon EF 90-300mm 1:3.5-5.6
Tokina 135mm 1:2.8-22.0
MTO 500mm 1:8
Nikon Zoom-NIKKOR 35-70mm 1:3.3-4.5
Tamron 300mm 1:5.6
Sovitteet EOS -> M42, 58mm -> 52mm, 8mm loittorengas EOS -> M42
2x telejatke Ensinor M42
Ja muina jalustoja 3 eri kokoa, 3 eri kokoista laukkua, jne..
Lunalla jäänyt pitkät päälle
